Syöttämisiä

 Tikka valmistelee lapselleen ruokaa, alempana pullea lapsi odottelee suuhunpantavaa.

 Vielä pitää isoa koltiaista syöttää suuhun.

 Oho, nyt meni vähän hankalaksi.

 Kallistuu, kallistuu.

Kääk, miten on vaikeaa! Saisit jo itse opetella hankkimaan ruokaa!

Kirjosieppokin on onnistunut saamaan pienokaisia. Minuutin välein isä ja äiti kantavat pönttöön  ötököitä.

 Ja takaisin tullessaan tuovat ulostemöykyn pesästä.

 Ei mene enää kauan, kun nämä poikaset ovat pois pesästä. Vähän väliä pitää kurkkia ulos uusia ötököitä odotellessa.

 Ja ei kun uutta satsia hakemaan.

Voi olla, että jo tänään lähtivät poikaset pesästä. Joinakin kertoina ei emojen tarvinnut viedä saalista edes pesään, vaan poikanen oli jo luukulla odottamassa. Minulla vain ei ollut tilaisuutta seurata enempää.

käpytikka, kirjosieppo

Lumpeiden keskellä

 Kyllä minä sitten tykkään lumpeesta.

Nyt niitä on pienet lammet ihan täynnä.

Monien lampien reunoja kiertää monen metrin levyinen lummerengas. Mutta saakos niitä kuvatuksi. En koskaan ole onnistunut oikein kunnolla, sillä niin käsittämättömän paksu ja tiheä ruoikko reunustaa yleensä lampia ensin, ja sisempi rengas on sitten lumpeita.

 Millään lammilla ei oikein ole enää lintuja, poikaset ovat kai epäonnistuneet. Parillakin lammella uiskenteli vain kaksi naarastelkkää. Minusta näyttää siltä, että ne olisivat alkaneet uusintapesinnän, jos vain koiraita olisi ollut vielä paikalla.

 Vastaranta oli niin kaukana, että eihän kuvista mitään tullut, mutta telkät saavat uida ainakin hienojen kukkien keskellä.

Mutta joku on onnistunut saamaan poikasia. Tänään suolla törmäsimme yhtäkkiä pesään, josta asukit olivat lähteneet. Olisikohan joutsenen vanha pesä. Munat olivat noin kananmunan kokoisia. Kanalinnun pesä se ei ole ollut, sillä metsolla ja teerellä on pilkulliset munat.

lumme, telkkä

Harvinainen ja tavallinen

 Pitkästä aikaa onni suosi nähdä kirjoverkkoperhosen, jota on vain Kaakkois-Suomessa. Ja EU:n alueella vahvimmat esiintymisalueet ovat juuri Suomessa.

Kirjoverkkoperhonen on rauhoitettu Suomessa ja Ruotsissa.

Ratamoverkkoperhosia näkee lentelevän vähän väliä.

Sitten näin uudenlaisen perhosen, jota kuvasin innokkaasti. Mutta ei tällaista perhosta ole missään kirjoissa. Eli lopputuloksena on kai, että se onkin ratamoverkkoperhonen, jonka juovat ovat suurelta osin kuluneet.

kirjoverkkoperhonen, ratamoverkkoperhonen

Kurjista vain miekat

Ensimmäistä kertaa ymmärrän, mistä kurjenmiekka on saanut nimensä. Avautumassa olevat kukathan näyttävät ihan miekalta.

 Yleensä olen ollut liikkeellä niitä katsomassa vasta heinäkuun lopulla, jolloin ne ovat jo auenneet eikä puhettakaan mistään miekasta.

 Näitä kun saisi puutarhan johonkin nurkkaan. Tykkään valtavasti keltaisista kukista.

 Niin kuin nyt tästä terttualpistakin.

Kävimme katsomassa, onko kaakkurilla poikasia, mutta ei näkynyt koko kaakkureita missään.
Kurkipariskunnalla oli pellolla kaksi poikasta, mutta auton nähdessään siirtyivät heti korkeaan heinikkoon. - Niiden miekat eivät sentään lähteneet karkuun ;)

Kun ei missään mitään muita lintuja, menimme katsomaan rannalle, jossa taannoin oli ollut isokoskeloita. Ei niitäkään ollut enää, mutta sinne oli tullut kanadanhanhipariskunta neljän poikasen kanssa. Poikaset ovat kooltaan aiemmin kuvaamieni poikueiden puolivälistä. Kanadanhanhet näyttävät olevan voittajia tässä kovassa taistelussa eloonjäämisestä.

kanadanhanhi, kurjenmiekka

Karvaiset viikset

 Metsämittarin sukupuolet ovat erilaisia. Yllä naaras.

 Koiras on huomattavasti tummempi.

Ja sillä on julmetun karvaiset tuntosarvetkin.

metsämittari

Mittariperhosia

Eilen oli niin kuuma ja aurinkoinen päivä, että menin eräälle metsittyvälle niitylle, missä olen tavallisesti nähnyt paljon päiväperhosia. Perhosia lenteli tosi paljon, mutta taitaa olla juuri perhoslajien vaihtumisaika, sillä ei ollut montaakaan päiväperhosta, joita nimenomaan lähdin etsimään. Mittareita oli paljon, yllä ruskokaarimittari.

 Nyt onnistuin näkemään sentään myös mansikkakirjosiiven. Se vielä puuttui minulta päiväperhoskokoelmasta.

 Tätä otosta luulin täydellisen epäonnistuneeksi. Vasta koneelta näin, että nuo punaiset viivat eivät olekaan suolaheinän korsia vaan kuuluvat perhoseen. Olen määrittänyt sen keltasuolaheinämittariksi. Vähän epäilytti, sillä kirjan mukaan perhonen lentää öisin. Toisaalta, kun kuljin heinikossa, pitihän sen lentää pois alta.

 Viirulehtimittareita lenteli vaikka kuinka paljon.

 Tässä "nurjalta" puolelta.

 Juuri tätä kirjoittaessani huomasin ikkunassa lepäämässä tällaisen perhosen. Harmahtavan kirjavia on olemassa vaikka kuinka paljon, tämä voisi olla rengasharmomittari - sellaiseksi luulen.

Reunustäplämittarin näkee joka kesä. Ihmeesti valokuva tulee aina violettiseksi, vaikka perhonen luonnossa näyttää vain yleisesti tummareunaiselta.

Ajattelin, että kyllähän tämän määrittää helpostikin, mutta voi ihme, monia samantyyppisiä ovat kirjan sivut väärällään. Määritin horsmamittariksi.

 Sitten loppui hermot tämän kohdalla. Mutta jokinhan sekin on.

Pitäisiköhän minun hommata makrokuvausputki. En ainakaan teleputkella saa koskaan selviä kuvia. Toisaalta, makroputkella on kuvattava ihan perhosen niskassa kiinni. Sillä ei ehkä saisi tämänkään vertaisia kuvia.

ruskokaarimittari, mansikkakirjosiipi, keltasuolaheinämittari, viirulehtimittari, reunustäplämittari

Joillain on poikasia

Mies oli aamutuimaan nähnyt sataman liepeillä  "valtavan kasan" kanadanhanhia. Ajoin kiireellä katsomaan. En nähnyt kyseisellä paikalla kuin yhden pariskunnan, jolla oli ainakin kolme ihan pientä poikasta, melkein vielä keltaisia.

Sitten näin kauempana neljä "sotilasta". Koko ajan pitivät minua silmällä.

Sotilaat ikään kuin vartioivat rannassa kahta ruokailevaa pariskuntaa, joilla oli jo teini-ikään ehtineitä poikasia.

Oikein ovat teini-ikäisen näköisiä murkkuja.

Yhtäkkiä huomasin takanani kaksi lokinpoikasta.

Olivat lähteneet käppäilemään pusikon suojasta nurmikolle.

Kun olin kääntynyt lokinpoikasiin päin, alkoi venevajan katolta oikea lokkien kuoromekkalointi. Etumaisella on muuten rengas jalassa, huomasin vasta tietokoneelta, mutta ei näy tekstiä.

Kaikki kolme lensivät kirkumaan katulamppuun, mutta eivät ihme kyllä hyökänneet kimppuun, kuten joskus järvellä tapahtuu.

Siitä ne poikaset lähtivät vähitellen uimaan kaislikkoon päin. Joku ui avoveteen asti, mutta emojen metelöinti sai kääntymään suojaisempaan paikkaan.

Kun käännyin katsomaan taas kanadanhanhiin päin, olivat kaikki aikuiset ja yksi nuorukainen tulleet ruoikosta riviin tuijottamaan lokkiepisodia.

Lopuksi kävin vielä vilkaisemassa uudelleen vauvapoikasperhettä. Siellä tilanne oli rauhallinen. Tämä perhe ei vain voi vielä kulkea muiden mukana poikasten pienuuden takia.

 

kanadanhanhi, kalalokki