Sitten näin kauempana neljä "sotilasta". Koko ajan pitivät minua silmällä.
Sotilaat ikään kuin vartioivat rannassa kahta ruokailevaa pariskuntaa, joilla oli jo teini-ikään ehtineitä poikasia.
Oikein ovat teini-ikäisen näköisiä murkkuja.
Yhtäkkiä huomasin takanani kaksi lokinpoikasta.
Olivat lähteneet käppäilemään pusikon suojasta nurmikolle.
Kun olin kääntynyt lokinpoikasiin päin, alkoi venevajan katolta oikea lokkien kuoromekkalointi. Etumaisella on muuten rengas jalassa, huomasin vasta tietokoneelta, mutta ei näy tekstiä.
Kaikki kolme lensivät kirkumaan katulamppuun, mutta eivät ihme kyllä hyökänneet kimppuun, kuten joskus järvellä tapahtuu.
Siitä ne poikaset lähtivät vähitellen uimaan kaislikkoon päin. Joku ui avoveteen asti, mutta emojen metelöinti sai kääntymään suojaisempaan paikkaan.
Kun käännyin katsomaan taas kanadanhanhiin päin, olivat kaikki aikuiset ja yksi nuorukainen tulleet ruoikosta riviin tuijottamaan lokkiepisodia.
Lopuksi kävin vielä vilkaisemassa uudelleen vauvapoikasperhettä. Siellä tilanne oli rauhallinen. Tämä perhe ei vain voi vielä kulkea muiden mukana poikasten pienuuden takia.
kanadanhanhi, kalalokki
5 kommenttia:
Hienoja kuvia!
Oletpa löytänyt paljon pikkuväkeä. Totesin juuri eilen miehelleni, ettei mökillä ole ollut ainuttakaan vesilintuperhettä tänä kesänä.
Voi mitä suloisuuksia =). Poikasia on aina ihana katsella. Hanhen poikasilla on jotenkin ihana pyöreä höyhenpylly =D.
Minäkin näin juuri järvellä kandanhanhi perheen..ja ihan eka kertta mun elämäs.Upeita kuvia.
S. Willberg: kiitos!
Vikki: taitaa olla tänä vuonna vesilintujen pesintä mennyt huonosti vähän joka paikassa. Hyvä, että edes joku laji menestyy.
Katinka: lapsukaiset ovat suloisia, olivat ne sitten eläimen tai ihmisen lapsia.
TainaT: kanadanhanhi on täälläkin uusi tulokas. Kymmenen vuotta sitten ihmeteltiin, mikä tuo on :)
Lähetä kommentti