Tämänaamuisen retken tein Saimaan äärelle. Erään lahden pohjukassa oli useita eri lintulajeja. Härkälintupariskunta uiskenteli täälläkin ihan tyytyväisenä. Eikö niilläkään ole poikasia? Miten sekin on selitettävissä. Ja yksi on hommannut itselleen oikein perämoottorin!
No räpyläänsähän se siinä vain oikoi. Ja toinen oikoi jäseniään ruovikon suojissa. Hämmästyttävän pitkät koivet, vaikkei niillä ole juuri käyttöä ainakaan kävelyyn.
Tässä juuri alkamassa siipien leyhyttely.
Mitä lie kurkkuun mennyt, kun pitää kakoa.
Yhtä monelle mutkalle taipuu kaula kuin joutsenellakin.
Mutta voi sen kaulan pitää piilossakin.
härkälintu
5 kommenttia:
Hei, onpa ihania kuvia. Kelasin kaikki tämän vuoden postauksesi. Olen miettimässä uuden paremman objektiivin hankintaa ja kysyisin nyt sinultakin, millaisella kalustolla kuvaat. Minulla on Canon Eos 650d ja siinä pisin putki on Canonin EF 75-300 1:4-5.6 III USM. Voit laittaa vastauksesi kommenttina blogiini kvilttaaja.blogspot.com
Olisikohan nämä kovat tuulet syypäitä härkälintujen poikaspuutteeseen. Tuulet hajottaa pesät yhä uudelleen. Ainakin täällä yhdessä paikassa pesä on rakennettu jo kolme kertaa samaan paikkaa, nyt sitten rakenteilla on neljäs versio hieman eri paikkaan.
Komeat ja kivat kuvat.
Onko teillä päin ollut kovia, pyörteisiä tuulia? Kovat tuulet hajottavat härkälinnuilta pesät...
Anu
Kvilttaaja: Tervetuloa toistekin. Pitää hakea kamera ja alkaa tutkia numeroita siitä.
Taina T: kiitos.
Tuula ja Töyhtötintti: Saimaan ruovikkoinen pohjukka on täysin avoin suurelle selälle, josta aina melkein tuulee suoraan rantaan. Siinä on saattanut tuuli olla hyvinkin syypää pesän häviämiseen. Pohjukassa näytti olevan tavejakin, useitakin, ja ainakin yksi oli naaraspuolinen ilman omaa pesää.
Lammella, jossa toinen härkälintupari oleskeli, näytti toinen makaavan erittäin olemattomalla alustalla. Se ei kyllä ole oikein pesä eikä mikään. Eivätkö osaa rakentaa kunnon pesää.
Lähetä kommentti